Asun kaupungissa, joka on järvien ympäröimä.. Miksi ihmeessä sitten tulee niin harvoin käytyä järven rannalla? Tänään päätin jo aamulla, että lähden illemmalla kävelylle Pyhäjärven rannoille. Viimeksi kävin niillä seuduilla kesäkuussa, niin no, onhan sitä ihan kauhea melkein kymmenen minuutin matka keskustasta kävellä. Huh huh. Laukontorilla tankkausta lihapiirakalla, sitten kaverin kanssa kauppahallin kautta Eteläpuistoon. Kaveri söi eväänsä ja lähti kohti kotiaan Pispalaa.
Pyhäjärven rantamaisema osaa olla todella rauhoittavaa. Tällä reissulla kohtasin muutaman koiranulkoiluttajan, perheen, sorsia, lokkeja, ja aaltoja. Jäin pitkäksi aikaa tuijottamaan aaltojen lyöntejä rantakivikkoon. Minulla on jonkinsortin pelko/rakkaussuhde järviin... Myönnän, että en ole uinut sitten lapsuusaikojen, enkä varmasti enää osaisi. En uskalla mennä kesälläkään kahlaamaan järveen siten, että polvet kastuisivat. Hui, ei. Mutta on sitä mukava katsella.
Tuokaa ne järvet lähemmäksi kotiani, sitten voisin vaikka joka päivä käydä tuijottamassa liplatusta...
Hui kauhistus, kun täälläkin on niin hassun hiljaista...
VastaaPoistaOn , en ymmärrä mihin aika menee.. hehe... josko yrittäis tässä... taas.
VastaaPoistaOlin unohtanut salasanankin.. menin tsekkaamaan sen tuolta "salatusta" nurkasta vaatehuoneesta... ja kolautin varpaani roinaan mitä lattialla on.... siivotakin pitäisi...
Minäkin asun järvien ympäröimässä kaupungissa. Joskus oikein ihmettelen miten onnistunkin kulkemaan niin etten näe vettä viikkokausiin - siis kesäisin - siis järvissä.
VastaaPoistaMinä en tunne mitään kaipuuta veden äärelle. Se on minulle pelottava elementti - johtunee uimataidottomuudestani.