Lepoa ja rauhaa. Vähän liiankin kanssa, ainakin tämän blogin suhteen. Kevään lämpöaallon myötä olen kuin herännyt talviunesta. Energiaa on riittänyt, ainakin nyt tänä viikonloppuna. Kirjoitin muutamankin rästitekstin, kirjeitä, ja nyt tätä.Pohdin jopa toisen, englanninkielisen blogin aloittamista... Sitä voisi vaikka mainostaa vähän enemmänkin kavereille. Tämä blogi on jäänyt vähän hitaaksi yksinpuhumiseksi, kiitos vain kommenteista te jotka olette eksyneet tänne.
Hei, Suomen luonto! Se on aivan mahtavaa! Asun kaupungissa, täällä ei pääse karkuun ihmisiä... Mutta silti, aina löytyy joku paikka jossa saa olla suht. rauhassa. Eilen picnikillä ystävän kanssa järven rannalla. 100 metrin päässä muita ihmisiä, mutta... ne eivät haitanneet. Oma rauha, oma pieni kolo. Järven laineiden kova liplatus (tuulista)... Hei, kaikkea mahdollista luonnon merkkejä, jääkauden jälkiä rantakalliolla... Mutta, miksi, miksi pitää jättää roskia rantaan... sitä en ymmärrä.... Muuten, aivan täydellistä.
Tänään. Sade. Ei se haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti